Kädet
jäässä, päätä särkee, enkä ole edes ulkona käynyt, kun viimeksi!
Tarkoituksella olen jättänyt menemättä kaupungillekaan, kun
jokapuolella huutaa ale! ale! ale!
Se ei voi tietää, kuin hulluja ruuhkia ja hätäisiä ihmisiä
Hämeenkadulla. Ja muualla. Ei kiitos. Jospa tammikuussa vähän hellittää.
Ensimmäinen ale! päivä tässä kaupungissa vuonna jotakin on aika hyvin
muistissa; olimme jonossa yhden marketin kassalla ja meidän edessä oli
hieno rouva, joka osti ison läjän joulukoristeita, puoleen hintaan kun
sai. Reipas oli kassapoika kyllä muuten, mutta kas vain! Siinä
vaiheessa, kun rouva alkoi kerätä ostoksiaan ja samalla seurasi kassaa,
huomaa hän, että nyt taitaa mennä kaikki täydestä hinnasta. Hirveä
haloo ja korjausten vaatiminen, kun onhan siinä ero, maksaako hinnasta
kokonaan vai puolet. Ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, miksi se
kassapoika piti nolata siinä kaiken kansan kuullen ja nähden, tai
ainakin siltä minusta tuntui. Turha kai mainita, että se jonossa oleilu
sitten venähti vähän pitkäksi, kun niitä miinusteluja ja tarkistuksia
kävivät läpi. Päätin vaan silloin jo, että kannattaako ihan
ensimmäisenä ale! päivänä mennä ostoksille, jos ei kassoilla ole
tiedossa "päivän hinta". Riippuu toki liikkeestä.
Toisilla tärppää, toisilla ei
Tässä olen nyt muutaman tunnin istuksinut koneella, kun on pitänyt
kirjoittaa ja lähettää työhakemuksia ym. posteja. Yhdestä suunnasta
piti tulla hetken päästä jotain sähköpostiin,
mutta tässä nyt on päivitä-nappia painettu sen verran monta kertaa,
että alkaa usko mennä. Se siitä automatiikasta. Pitänee laittaa
huomenna perään sähköpostia, että mikä tässä nyt mätti.
Miehen soittoa odotin myös aamusta asti, että miten sen työkuviot
suttaantuivat. Ne kun ovat katkolla nyt vuodenvaihteessa ja se
suunnitteli jo vaikka mitä ja oli vireilläkin jotakin. Mutta kuinka
ollakaan; pomo hälyytteli vielä eilen illalla ja
heitti sellasen tarjouksen, että "pysyisit talossa". Nyt on sitten
luvattu nostaa palkkaa aika reilusti ja työ vakinaistuu. Eipä taida
olla tällä hetkellä järkeä - eikä varaa kieltäytyä. Yön yli sai miettiä
ja punnita vaihtoehtoja ja vaikkei se aina niin herkkua ole (koskas työ
on?), niin kuulosti siltä, että homma jatkuu tammikuussa.
Omat työnhakukuviot ovat taas menneet vähän eteenpäin. Sain kummasti
taas uutta virtaa, kun miehellä kävi noin hyvin - ja se vuokrakin
nousee. Ehkä muutenkin on aika tehä jotain muuta; vuosi uus - 2006.
torstai, 29. joulukuu 2005
Kommentit