Kädet jäässä, päätä särkee, enkä ole edes ulkona käynyt, kun viimeksi! Tarkoituksella olen jättänyt menemättä kaupungillekaan, kun jokapuolella huutaa ale! ale! ale! Se ei voi tietää, kuin hulluja ruuhkia ja hätäisiä ihmisiä Hämeenkadulla. Ja muualla. Ei kiitos. Jospa tammikuussa vähän hellittää.

Ensimmäinen ale! päivä tässä kaupungissa vuonna jotakin on aika hyvin muistissa; olimme jonossa yhden marketin kassalla ja meidän edessä oli hieno rouva, joka osti ison läjän joulukoristeita, puoleen hintaan kun sai. Reipas oli kassapoika kyllä muuten, mutta kas vain! Siinä vaiheessa, kun rouva alkoi kerätä ostoksiaan ja samalla seurasi kassaa, huomaa hän, että nyt taitaa mennä kaikki täydestä hinnasta. Hirveä haloo ja korjausten vaatiminen, kun onhan siinä ero, maksaako hinnasta kokonaan vai puolet. Ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, miksi se kassapoika piti nolata siinä kaiken kansan kuullen ja nähden, tai ainakin siltä minusta tuntui. Turha kai mainita, että se jonossa oleilu sitten venähti vähän pitkäksi, kun niitä miinusteluja ja tarkistuksia kävivät läpi. Päätin vaan silloin jo, että kannattaako ihan ensimmäisenä ale! päivänä mennä ostoksille, jos ei kassoilla ole tiedossa "päivän hinta". Riippuu toki liikkeestä.

Toisilla tärppää, toisilla ei
Tässä olen nyt muutaman tunnin istuksinut koneella, kun on pitänyt kirjoittaa ja lähettää työhakemuksia ym. posteja. Yhdestä suunnasta piti tulla hetken päästä jotain sähköpostiin, mutta tässä nyt on päivitä-nappia painettu sen verran monta kertaa, että alkaa usko mennä. Se siitä automatiikasta. Pitänee laittaa huomenna perään sähköpostia, että mikä tässä nyt mätti.

Miehen soittoa odotin myös aamusta asti, että miten sen työkuviot suttaantuivat. Ne kun ovat katkolla nyt vuodenvaihteessa ja se suunnitteli jo vaikka mitä ja oli vireilläkin jotakin. Mutta kuinka ollakaan; pomo hälyytteli vielä eilen illalla ja heitti sellasen tarjouksen, että "pysyisit talossa". Nyt on sitten luvattu nostaa palkkaa aika reilusti ja työ vakinaistuu. Eipä taida olla tällä hetkellä järkeä - eikä varaa kieltäytyä. Yön yli sai miettiä ja punnita vaihtoehtoja ja vaikkei se aina niin herkkua ole (koskas työ on?), niin kuulosti siltä, että homma jatkuu tammikuussa.

Omat työnhakukuviot ovat taas menneet vähän eteenpäin. Sain kummasti taas uutta virtaa, kun miehellä kävi noin hyvin - ja se vuokrakin nousee. Ehkä muutenkin on aika tehä jotain muuta; vuosi uus - 2006.