Mikä maa, mikä valuutta? Heräsin tuossa joku aika sitten uudelleen tähän päivään ja yritän päästä pikkuhiljaa taas tolpilleni kahvimukin kera. Oli niin raskas pyöräilyreissu Vintin kanssa, että sehän vei tästä tädistä voimat ihan tyystin! Kotiin kun pääsin, join janooni pienen siideritölkin ja sammuin kuin saunalyhty.

Ei vais! Takana on oikein mukava päivä, kiitos vaan!, eikä se pyöräilykään koville ottanut, mitä nyt hiksaa pukkasi tuossa helteessä. Entäs se siivous? Odotin pahempaa. Mikäs siinä, kun on mukavaa, aikakin menee huomaamatta. Näin uusia paikkoja ja opin uusia asioita. Kuten esimerkiksi vaahteranenän! Ikinä kuullutkaan moisesta; johtuisiko siitä, että olen lapsena nähnyt yhden ja ainoan vaahteran, senkin naapuritalon pihalla, jonne ei ollut asiaa. Ei kukaan ollut opettanut eikä näyttänyt, mikä on vaahteranenä, mutta Vinttipä näytti. Kotiin kun kurvasin ja asiaa kysyin mieheltä, hän tiesi heti, mistä puhun. Te etelänpellet! (hymiön aika ja paikka!)

aaltoja.jpg

Se on totta, että kotiin kun pääsin, join janooni sidukan ja sehän humahti päähän saman tien. Siinä sitten ihmettelin, että mies oli käynyt kaupassa ja leipäostoksilla (täällä kannatetaan leipien ostoa suoraan leipomoiden myymälästä. Hyväksi ja halvaksi todettu konsti.), mutta oli unohtanut ostaa viinirypäleitä. No, enpä kauaa sitä murehtinut, kun sain ruokaa nassuun ja hetken päästä vajosin sohvalle - ja loput tietää. Yrityksistäni huolimatta nukkua posotin väsyn pois.

sorsaperhe.jpg

Samaisella reissulla näin elämäni ensimmäisen sorsaperheen näin läheltä. Yleensä ne ovat aina polskuttaneet rivissä mars eteenpäin pois, mutta nämä söpöläiset pyörivät siinä kuvattavina, kuin mitkäkin. Erityisen hellyttävä oli tuo oman tiensä kulkija. Ihania karvapalloja!

Mukava päivä, jonka voisi toivottavasti ottaa taas sopivan ajan ja paikan tullen uusiksi. Vaikka totuushan on, että kirjoitan sujuvammin = saan ajatukseni paremmin näin ulos, kuin puhumalla. Se, että välillä takkuaa, ei johdu välttämättä siitä toisesta, vaan ihan näistä omista lukoista. Mitäs olen ollut niin pitkään neljän seinän sisällä, että on päässyt sosiaaliset taidot vähän ruostumaan. Mies, kaverit ja kaupankassat menevät omalla painollaan, muut vaativat vähän totuttelua. Eiköhän se tästä...