Syyskuu
alkoi huomaamatta, eikä syksystä ole oikein muutenkaan mitään
merkkiä, paitsi kalenterissa. Ulkona on aivan liian lämmintä ja
vihreää. Olen syksyihminen, mutta ei tästä oikein iloa irtoa, kun on
tällaset kelit. Tännekin on pitänyt tulla kirjoittamaan jo monta kertaa
aiemmin, mutta en vaan ole jaksanut keskittyä. Päivät meni töissä ja
siellä ainakaan ei ehtinyt eikä viitsinyt blogia kirjoittaa, vaikka
mieleen olisi tullutkin vaikka mitä. Kotiin tullessa ne asiat joko
unohtuivat tai tuntuivat "vanhoilta" - ja pian huomasin, että viikot
kului ja pärjäsin hyvinkin ilman. Sitä paitsi; miten ihmiset töissään
ehtivät kirjoittaa? Eikö siellä pitäisi tehdä töitä?
On ollut jotenkin turhauttavaa tulla kurkkimaan tänne, koska aina, kun
on ilmoitettu uudesta kommentista, se on ollutkin niitä helvetin
roskakommentteja. Laitoin pitäjälle asiasta jo sähköpostiakin ja asia
on korjatteilla, mutta siihen asti saamme kärsiä. Viime kuussa tuli
kävijäennätyskin, mutta ei se paljoa jaksa innostaa, koska iso osa tuli
niistä paskakommenteista ja haamukävijöistä vai millä nimellä niitä
kutsuisin. Yksi rohkea tilaaja lisää on kuitenkin liittynyt joukkoon.
Tervetuloa...
Sekin tässä on ahdistanut, koska syksy on aina ollut sellasta muutosten
aikaa ja sitä samaa sisustusintoani haluaisin käyttää tähän blogiin,
mutta kun en osaa! Haluaisin muuttaa tuon yläpalkin toiseksi, vaan kun
ei taidot eikä uskallus kokeiluun riitä. Pelkään hävittäväni kaiken jo
olemassaolevan. Kotisisustusta voi aina kokeilla ja palata alkuun, jos
ei miellytä.
Nyt, kun työharjoittelu on loppunut, yritän pikkuhiljaa päästä
normaaliin päiväjärjestykseen myös kotona. Pitäisi ihan oikeasti saada
siivottua ja kunnolla.
Parvekkeella pitäisi tehdä syyshässäkkä ja istuttaa kokeeksi muutama
sipuli, kanervat havuineen yhteen laatikkoon ja nauttia pimeistä
syysilloista. Tarvitsisin vain jonkun piristysruiskeen, että pääsen
tästä matalapaineesta pois. Tai sekin riittää, että tuo auringonpaiste
vaihtuisi syyssateisiin.
Miksi muuten sitä positiivista palautetta on niin vaikea ottaa vastaan?
Itse kyllä voin hyvinkin kehua toista, jos aihetta on ja kannustaa ja
neuvoa, mutta kun itse sain kiitosta ja kehuja menneestä
harjoittelusta, tuli jotenkin vaivautunut olo. Ja uskonpuute, olenko
nyt oikeasti niin hyvä, kuin sanovat. Olisin niin mieluusti jatkanut
siellä työtätekevänä ja olisin ollut tervetullut siihen porukkaan,
mutta aina ei käy, niinkuin toivoisi. Kyllähän kissakin kiitoksella
elää, mutta kuinka kauan? Töitä tässä pitäisi saada. Olen siis taas
samassa lähtöpisteessä, kuin silloin, kun aloitin tämän blogin
pitämisen.
Menen potkimaan itseäni persuksiin, ehkäpä tämä taas tästä. Välillä vaan on näitä päiviä.
sunnuntai, 11. syyskuu 2005
Kommentit