Tästä ei tule ruokapäiväkirjaa, vaikka mainitsenkin, että takana on taas pieni pyöräily ja banaani. Kävin istahtamassa parturissa ja taas passaa olla muutaman viikon. Menomatkalla meinasi iskeä epätoivo, koska oli niin kova vastatuuli, että piti polkemalla polkea, että pääsi eteenpäin. Onneksi matka ei ollut pitkä, niin paikallaanpoljetut sekunnit eivät hidastaneet sen kummemmin. En myöhästynyt. Se vasta olisikin mainitsemisen arvoinen juttu, jos minä jostakin myöhästyisin.

Aamulla ehdin lukea lehdestä, että tästä päivästä lähtien parturihinnat voivat nousta. Hetkinen, eikös niiden pitänyt laskea? Palkannousun myötä sillä oli jotakin vaikutusta moiseen. En tiedä, eikä tällä hetkellä oikein kiinnosta, kun en ole palkansaaja. Pääasia oli, että käyttämäni parturintäti ei ollut nostanut hintoja.

Onhan niistä leikkaushinnoista aina jotakin valittamista, mistäpä ei. Minäkin purnaan, miksi miesten ja naisten lyhyen tukan leikkuu on erihintaista. Siitäkin huolimatta maksan nykyään mukisematta 37 euroa, koska olen löytänyt tälle päälle hyvän (ja mukavan) leikkaajan. Vuokratuolilaisen. Hintaan kuuluu muutakin, kuin se leikkaus ja juttelu.
Eikähän tuo 37 € ole kuulemma edes kalliimmasta päästä.

Toki, jos ajattelen tuon markoissa, ahistaa, mutta mikäpä minua ei näinä euroaikoina ahistaisi. Ennen vanhaan pulitin kotikaupungissa ehkä noin 80 - 100 mk, euron tultua siellä perittiin 20 euroa, mutta täällä etelässä kynitään muutakin kuin päätä.