Kävipä
niin, että eilen reippaillessani ostin kaupasta pitkästä aikaa valmista
salaattia, oikein kreikkalaista. Lisäksi paistoin marinoituja lohisuikaleita. Silläpä oli pärjättävä. Pärjättiinkin alkuiltaan asti.
Raskaan työn raataja kun kumminkin yleensä syö päivällä, saa hän luvan nyt
totutella vähän kevyempiin iltapäivä"ruokiin”. Huomenna alkaa kesäkuu ja se
tietää, ellei nyt kesäkeittoa, niin jotain kuitenkin.
Tänään aamupäivällä
kävinkin sitten monen mutkan kautta toisessa kaupassa hakemassa varta vasten
salaattiaineksia. Pakkasesta ehdin ottaa sulamaan jo jauhelihapuikkoja, mutta ehkä sitä nyt jotain lämmintäkin ruokaa pitää saada. Karkkihyllyihin en edes vilkaissut. Siinä hötäkässä
unohdin ostaa kyllä mitään keksiäkään, mutta sitten kotona hoksasin, että ehkä
se olikin parempi niin. Jospa tästä nyt saisin sen verran potkua, että voisin
jatkaa tätä kevyempää ja ns. terveellisempää linjaa, niin ei tiedä, miten tässä
käy. Pyöräilyä siihen lisäksi, niin avot! Lisäintoa tähän antaa se, että pyöräilymatkat pitenee pitenemistään ihan huomaamatta.
Nytkin meni tuntinen
ihan tuosta noin vaan (mitä nyt reisiä pakotti). Oli tarkoitus napsia kuvia jostain, vaikka sitten laitumella olevista lehmistä, kun niihinkin törmäsin matkalla, mutta eiköhän se alkanut ripotella vettä. Todellinen syy lienee se, että jos olisin silloin pysähtynyt, en ehkä olisi päässyt kotiin asti.
Joskus ammoisina aikoina olin
vuosia ilman karkkia, kun olin päättänyt olla ilman. Ei siihen mitään muuta
syytä tarvinnut, eikä se tehnyt tiukkaakaan. En nyt tiedä, oliko siitä muuta hyötyä, kuin että rahat ja hampaat
säästyivät. Monta vuotta olin myös lakto-ovo-vegetaristi (lisäksi söin kalaa), mutta siirryin jokunen vuosi sitten takaisin sekasyöjäksi. Pitkän pohdinnan jälkeen. Enkä nyt sitäkään menisi
väittämään, että lihattomalla ruokavaliolla tunsin itseni niin kevyeksi
keijuksi. Samanlainen äkäpussi ja kiukkuperse olin kuulemma toisinaan silläkin
syönnillä.
Nyt ajattelin ottaa kokeeksi muutaman viikon (tai parempi kai puhua
päivistä) tällä kevyemmällä syönnillä. Jospa joku päivä kävisin kirjastosta
myös katsomassa sitä Sokeripommi –kirjaa. Jotainhan tässä on kokeiltava tehdä. Se tosin
lohduttaa, että paino on tämän vuoden puolella pudonnut kilon, kaksi. Siitä on
hyvä jatkaa sitäkin kyttäystä.
keskiviikko, 31. toukokuu 2006
Kommentit