Tässä talossa ei taida olla muita yhtä mukavia tuoleja, kun tuntuu, että vietän aikaani aika paljon tässä työhuoneen tuolilla. Edes sohvat eivät vedä vertoja tälle jakkaralle. Vai onko se tämä kirjoittamisenpalo ja musiikki, joka tulee tuolta pikkukajareista. Selitysten mestari kuvittelen olevani.

Nyt on vaan niin täpinäolo taas vaihteeksi, ettei tee mieli edes työhakemuksia kirjoittaa, jos edes olisi tiedossa paikkaa, mitä pommittaa. Ne, mitä olen pommittanut tässä kuukausien aikana, eivät ole mitenkään vaivautuneet laittamaan sanallista kommenttia millään tavalla. Ja niitä paikkoja on enemmän, kuin pari.

Tänään oli aivan loistava postipäivä! Ei ehkä jakajan mielestä, kun se raukka joutuu kantamaan lehtiä ja laatikoita ja vielä tunkemaan niitä pienestä postiluukusta sisälle. Tuli se Adoptoitu –kirja ja kolme muuta. Taksikirjakin on vielä kesken, mutta kyllä tässä taas syvennyn lukemaan, jahka pystyn keskittymään. Opiskeluaikoina tuli turhan tutuksi se, että luin sivun, kaksi ja piti palata takaisin, kun tajusin, etten ollut oikein pysynyt lukemani perässä.

Huomenna pitää viedä toinen menopeli huoltoon heti aamusella. Sama se, missä kunnossa kuskit on, kunhan autot huolletaan suht säännöllisesti. On se vakaa aikomus päästä myös pääsiäisenä kotinurkkia pidemmälle. Toki voihan se auto jo Keski-Suomen kohdalla piiputtaa, jos oikein huonosti käy. Vaan eipäs maalailla vielä pääsiäisämmiä kartalle!

Voi olla, että kadun tätä jahkailuani ja asioiden siirtelyä, mutta huomenna menen myös kinuamaan, josko vielä olisi yksi lippu jäljellä illan keikalle. Olen kuin olenkin päättänyt lähteväni sinne, ellei tässä nyt tule vahvemmat voimat vastaan. Menojalka on sen verran vispannut tässä viime päivinä ja meno eikun kiihtyy, joten pakkohan se on jotain tehdä! Viime keikasta on jo liian pitkä aika.

***

Ainiin, nyt sinne Tinderellan kauppaan pääsee! Minähän sanoin, että kaikki aikanaan, mitä sitä turhaan hätäilee. Kiireellä ei tule kuin.. noh, huonoa jälkeä.