Olisi taas pitänyt lukea ajatuksia (kenen? En tiedä.) tai ainakin tajuta varautua ihan kaikkeen, kun menee työkkäriin. Ei se minunkaan telepatia ihan kaikkeen taivu, näköjään. Menin viemään niitä korvaushakemuslippuja ja lappuja, mutta kuinka ollakaan, nivaskasta "puuttuu se kutsu sinne haastatteluun." Ei riittänyt se, että silloin edellisellä viikolla, kun kävin hakemassa ko. hakemuksen sen kertainen virkailija naputti koneelle, että kutsu on esitetty tiskillä - piste. Eikä se voinut siinä silloin sanoa, että liitä tuo kutsu sitten siihen korvaushakemuksen liitteeksi muiden liitteiden mukaan, ei. Eikä itse hakemuksessa lue kutsusta yhtään mitään, ainoastaan mahdollisista kuiteista, joista haetaan korvauksia.

Nyt sitten pitää ravata tätä väliä hiki hatussa ja vitutuskäyrä punaisella, kun eivät voi kerralla vihjasta kaikkia asioita. Turhaa sitä Kelaa yksistään sormella osotellaan, sen hakemuksissa sentään lukee selvällä suomen kielellä, mitä liitteitä tarvitaan hakemusten mukaan. Enkä tajua, mitä ne sillä kutsulla enää tekee - päätöskin tuli tänään postissa. "Teille ei ole voitu varata opiskelijapaikkaa, koska sopivia hakijoita oli enemmän kuin opiskelupaikkoja." Vilkutan sinne Ouluun, toivottavasti olen (no, en kai) joskus teidän asiakas. Pitänee ottaa ko. valintapäätös huomenna mukaan, kun eivät osaa tai halua lukea koneelta, mitä sinne virkasiskot ja -veljet kirjoittavat. Argh!

Sitten kun mainitsin tälle inhfotiskillä istujalle, että lähtisin reissuun muutamaksi päiväksi, niin sehän katsoi vähän pöljänä toista pöljää. "Kyllä kotimaassa saa matkustaa." No, kyllä minä sen tiedän, mutta ajattelin nyt vaan ilmoittaa, etten ole omilla teilläni. Mutta mitä tekee hän? Ei yhtään mitään. Ei kysele minne menen, montako päivää olen, onko haku ja muut asiat kunnossa. Ei sillä, että ne hänelle kuuluu, mutta aina ennen ovat tentanneet reissupäivät aika tarkkaan ja laittaneet ne koneelle ylös. Tiedoksi. Nyt ei mitään. Turha tulla myöhemmin valittamaan, jos ja kun koneelta ei löydy mitään tietoa reissusta, koska nyt aion olla aiottua pidempään. Piste. Olen niiiiiiin kiukkupeese taas, että siihen ei pitkä viikonloppu riitä, pitää päästä tästä kaupungista vähäksi aikaa pois.

Eilen tosin meinasi menot loppua siihen paikkaan, kun yhdessä risteyksessä päätti yksi järjenvalolla varustettu pakukuski oikaista jalkakäytävää pitkin, kun ei malttanut odotella sujuvampaa liikennettä. Siitä sitten kurvasi, hyvä, ettei keulaa vienyt mennessään, suoraan vesilammikosta ja kaikki ravat päälle. Tosin tuulilasiin, mutta sokkona siinä oli hetken aikaa. Oli vähän liian nopea kuullakseen tööttäystä, mutta toivottavasti paha saa palkkansa joskus.

Joka hemmetin kerta, kun täällä on autollakin liikenteessä, pitää törmätä noihin viksuihin kuskeihin. Mikä hitto joitakin vaivaa! Tässä taannoin moottoritiellä edellä ajavasta autosta heitettiin sivuikkunasta jotain, joka läsähti keskelle meidän auton tuulilasia, jättäen jäljet muistoksi. Ei ole vielä löytynyt sellasta pesuainetta, jolla ne saisi pois. Kiitos vaan! Parkkipaikoilla kolhitaan autonovia ja mistään ei mitään välitetä. Argh!

Huomenna pitää muistaa vielä mennä paikattavaksi ja sen jälkeen voinee taas lähteä tienpäälle. Palailen kellariin sitten taas joskus syyskuun puolella. Siihen asti - molskis ja loiskis!