Minkä taakseen jättää, sen edessä kompastuu, vai miten se meni. Mies antoi tehtäväksi käyttää autoa huollossa. Jep! Heti, kun minä menin rattiin, niin heti ollaan vinkkaamassa, että jotain vikaa olisi jossain päin autoa. Eipä sillä, saman lukkovian huomasin itsekin, mutta luulin sen kuuluvan jo kalustoon. Onneksi tuli puheeksi, koskapa ei kuulu.

Alunperin minun piti käyttää autoa jo tänä aamuna huollossa, mutta
nukuttuaan yönsä yli mies herätti aamulla, että hän voi käyttää autoa loppuviikosta. Selvä.

Eiköhän puolenpäivän aikaan soi puhelin .."menitsä käymään siellä huollossa..?" NOEN, kun kerta tehtävästä vapautettiin. Ihme lyhytmuistinen mies tai sitten meillä on eri logiikka.

Huomenna tosin voisin ottaa tehtäväksi käydä siellä, josko ne siellä ymmärtää, mitä yritän selostaa viaksi. Voisin samalla käydä kauppareissun ja kirppareilla. Ehkä sen verran on kuitenkin varaa, että kiertelemässä voin käydä. Tänään oli sen verran tylsä maanantai, kun vertaa pariin edelliseen, että ostin sen CMX:n uutukaisen ja ensi vuoden kalenterin. Eiköhän syntymäpäivät ja laskut eräpäivineen pysy taas järjestyksessä, vaikka ajatukset olisivatkin hujanhajan.

Pedot on nyt muutaman kerran soinut ja kyllähän se taas paranee kerta kerralta. Muutama helmi siellä on taas joukossa, joten ei ollenkaan turha ostos, vaikkakin nyky-CMX on minulta mennyt vähän yli. Tai hienosti sanoen bändi on varmaan kehittynyt ja monipuolistunut, mutta minä olen jämähtänyt paikalleni.

Tänään oli pikainen keskustareissu, koskapa mitään ei ollut sovittuna ja jotenkin olin päättänyt, että elettäkään en tee Jiin suuntaan. Olo on ollut kuin istuisi vanttuut kädessä; mieli on tehnyt kirjoittaa ja laittaa tekstiviestiä, mutta ei. Jotenkin se hiljaiselo teki tehtävänsä ja aloin miettiä jo vaikka mitä. Kaikkihan on mahdollista. Ja kun on liikaa aikaa, niitä ajatuksia ja kauhukuvia - niitä vaan tulee joka suunnasta. Diipadaapa.

Kun pääsin kotiin asti, heitin vanttuut nurkkaan ja laitoin sen viestin. Ja heti oli parempi olo. Voi tätä nykyajan tekniikkaa. Vaihdettiin muutama viesti ja loppujen lopuksi se en ollut minä, joka ehdotti ensi maanantaina näkemistä. Sehän passaa paremmin kuin hyvin. Eihän tässä ole kuin pitkä viikko taas edessä. Onko mukavempaa, kuin kahvitella kaverin kanssa ja parantaa omaa ja toisen maalimaa? No, ehkä, mutta nuo höpinähetket riittää minulle.