Minkä
taakseen jättää, sen edessä kompastuu, vai miten se meni. Mies antoi
tehtäväksi käyttää autoa huollossa. Jep! Heti, kun minä menin rattiin,
niin heti ollaan vinkkaamassa, että jotain vikaa olisi jossain päin
autoa. Eipä sillä, saman lukkovian huomasin itsekin, mutta luulin sen
kuuluvan jo kalustoon. Onneksi tuli puheeksi, koskapa ei kuulu.
Alunperin minun piti käyttää autoa jo tänä aamuna huollossa, mutta nukuttuaan yönsä yli mies herätti aamulla, että hän voi käyttää autoa loppuviikosta. Selvä.
Eiköhän puolenpäivän aikaan soi puhelin .."menitsä käymään siellä huollossa..?" NOEN, kun kerta tehtävästä vapautettiin. Ihme lyhytmuistinen mies tai sitten meillä on eri logiikka.
Huomenna tosin voisin ottaa tehtäväksi käydä siellä, josko ne siellä
ymmärtää, mitä yritän selostaa viaksi. Voisin samalla käydä
kauppareissun ja kirppareilla. Ehkä sen verran on kuitenkin varaa, että
kiertelemässä voin käydä. Tänään oli sen verran tylsä maanantai, kun
vertaa pariin edelliseen, että ostin sen CMX:n uutukaisen
ja ensi vuoden kalenterin. Eiköhän syntymäpäivät ja laskut eräpäivineen
pysy taas järjestyksessä, vaikka ajatukset olisivatkin hujanhajan.
Pedot on
nyt muutaman kerran soinut ja kyllähän se taas paranee kerta kerralta.
Muutama helmi siellä on taas joukossa, joten ei ollenkaan turha ostos,
vaikkakin nyky-CMX on minulta mennyt vähän yli. Tai hienosti sanoen
bändi on varmaan kehittynyt ja monipuolistunut, mutta minä olen
jämähtänyt paikalleni.
Tänään
oli pikainen keskustareissu, koskapa mitään ei ollut sovittuna ja
jotenkin olin päättänyt, että elettäkään en tee Jiin suuntaan. Olo on
ollut kuin istuisi vanttuut kädessä; mieli on tehnyt kirjoittaa ja
laittaa tekstiviestiä, mutta ei. Jotenkin se hiljaiselo teki tehtävänsä
ja aloin miettiä jo vaikka mitä. Kaikkihan on mahdollista. Ja kun on
liikaa aikaa, niitä ajatuksia ja kauhukuvia - niitä vaan tulee joka
suunnasta. Diipadaapa.
Kun pääsin kotiin asti, heitin
vanttuut nurkkaan ja laitoin sen viestin. Ja heti oli parempi olo. Voi
tätä nykyajan tekniikkaa. Vaihdettiin muutama viesti ja loppujen
lopuksi se en ollut minä, joka ehdotti ensi maanantaina näkemistä.
Sehän passaa paremmin kuin hyvin. Eihän tässä ole kuin pitkä viikko taas
edessä. Onko mukavempaa, kuin kahvitella kaverin kanssa ja parantaa
omaa ja toisen maalimaa? No, ehkä, mutta nuo höpinähetket riittää
minulle.
maanantai, 7. marraskuu 2005
Kommentit