Testing
testing – jokohan nyt olisin kirjoituskunnossa? Viimeksi aamusella, kun tähän
koneelle istuin, kädet piti sellasta rumpusooloa, että katsoin parhaaksi nostaa
kytkintä ja lähteä uudelleen tienpäälle ja käydä parilla kirpputorilla. Nyt vaikuttaa
olo kaikin puolin hyvältä ja mikäs tässä; arki on alkanut ja on mukava
maanantai!
Eilinen päivä meni taas harakoille (vai pitäisikö sanoa
naurulokeille, kun niitä lentelee taas pitkin pihoja merkkaamassa autoja). Ei
siihen varsinaista syytä ollut, mutta kun ei ollut aihetta lähteä minnekään,
niin haahuilinpa sitten pyjamapöksyillä koko päivän. Mukavaa pötköttelyä ja
yhdessäoloa. Ilta meni sitten muuten vaan teeveetä katsellessa. Tippa poskella
katselin Unelmakämpän viimeisiä hetkiä, kun taas Nooraa jaksoin ihmetellä,
miten jollakulla voi olla niin ärsyttävä tekonauru! Ja niitten sulhasehdokkaiden mielestä se on
niin "positiivinen" ja "luonnollinen". En niinkö tajua. Onko ne miehet kuuroja vai
eikö ne kehtaa sanoa? Vai höpötänkö minä taas keskenäni? Illan muita ohjelmia
meni nauhalle ja maltan tuskin odottaa, että päästään iltapäivällä katsomaan
Tanssit ja FC Nörtit.
Käytiin tänä aamuna vaihdattamassa autoihin kesärenkaat
alle (kyllähän ne itse muuten vaihtaisi, mutta kun täytyy kuulemma
tasapainottaa. Nih.). Oltiin hyvissä ajoin paikalla, ennen liikkeen aukeamista. Meitä
ennen siellä oli yksi auto, mutta heti kohta sinne ajoi muutama kiireisempi mies. Näin päättelin,
koska jokainen heistä kävi nykimässä ovenkahvaa. Minulla oli hauskaa seuratessa tilannetta ja tehdä havaintoja.
Päästelin muutaman ärräpään sitä touhua
katsellessa, joten tarvinneeko tarkemmin selittää, että miten siinä kävi. Ketkä
viimeisenä sinne ”jonottamaan” tulivat, olivat ne ensimmäisenä oven takana. No,
oma mies hoiti homman kotiin ja sai kuin saikin meidän autot melkein peräkkäin vaihtopaikoille.
Joku oikeus, joku kohtuus!
Eivät ne miehet olleet ainoita kärsimättömiä, oli siellä yksi nainenkin. Valitti siitä ”ruuhkasta” (se nainen ei ollut ruuhkaa nähnytkään vielä siinä liikkeessä! Nimimerkillä muistanpa viime syksynä) ja kun piti jonottaa ja mitä
vielä. Myyjä sanoi aika tiukasti, mutta ihan asiasta hänelle takaisin ja niinpä
vain hiljeni sekin mamma! Vaihtakoon omin avuin, ellei tajua, että siellä on
jonotussysteemi ja kiirettä piisaa. Jokainen pääsee vuorollaan, jos vaan jaksaa
odottaa. Vaihdettiin yhden toisen naisen kanssa merkitseviä katseita, että
”kaikenlaisia sitä on”. Ei käy kateeksi sitä tiskiä ja niitä työntekijöitä,
jotka joutuvat kuuntelemaan ja katselemaan niitä ärhäkkäitä asiakkaita, joilla
on muka kiire, mutta silti jättävät renkaittenvaihdonkin viime tinkaan.
Entäs ne miehet, jotka kykkivät siellä autojensa luona - kyllä ne rengaspojat hommansa hoitaa, ilman, että sinne tarvitsee mennä neuvomaan. Eri asia toki, jos on kysyttävää tai muuten vaan asiaa, mutta onko pakko kytätä?
Lehdessä luki, että just tänään olisi muka se vihon viimeinen vaihtopäivä, mutta
tuskin se nyt niin ehdoton sana on? Yöpakkasia ei ehkä näillä korkeuksilla enää
tule, vaikka mistäs sen tietää. Nyt oli kyllä niin lämmin päivä, että huh hah
hei!
Se, miksi minulla kädet tärisivät, johtui vaan omasta laiskuudesta ja jääräpäisyydestäni. Jätin auton parkkipaikalle ja kannoin renkaat varastoon. En vaan muistanut, että talvirenkaat ovat painavemmat. Huomenna voi tuntua käsissä.
Nyt pitää vielä kasata yksi jakkara. Kuinka ollakaan, istuinosa on oranssi. Mutku.. minusta se vaan on niin kiva väri.
Eikähän näitä löytöjä voinut jättää kirppispöydille!
maanantai, 24. huhtikuu 2006
Kommentit