Ei ole epäilystäkään, mikä nyt on. Arki. Maanantai. Jossain porataan, niinkuin viimeistä päivää ja hornetit tai mitkä lie hävittäjät lentävät taas talon ylitse jonossa. Oli tässä jokin ajatuskin, mutta se nyt hajosi tässä metelissä.

Viikonloppu meni yhdessä hujauksessa. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta oli jotenkin tavallista mukavampi viikonloppu. Tehtiin molempina päivinä hyvää ruokaa ja mussutettiin muutenkin ja nautittiin vapaapäivistä (työttömälläkin on vapaata). Sunnuntaina olisi ollut joulunavaus, mutta just siksi jätettiin kaupungille ja kauppoihin meno. Ehtiihän sinne näin arkenakin ja aamusta. Oma avaus tehtiin tosin parvekkeelle; kötystettiin jouluvalot, mutta sytytys saa odottaa vielä ensi viikonloppuun.

Kävin aamusella katsomassa uusia talvikenkiä kaupan hyllyillä, mutta eipä ainakaan vielä löytynyt ostettavia. Hirveitä kusiluistimia osa ja muutenkin minun maun vastaisia kyllä riittää, joko hinnaltaan tai koroiltaan. Täytynee kipasta joku päivä keskustaan, josko sieltä löytyisi paremmin. En tiedä ikävämpää ostoslistalla olevaa, kuin kengät! Siksi niitä ei varmaan kovin monia pareja olekaan. Tai toinen ikävä tuli heti mieleen; farkut. Nykyajan mallit on vähän niin ja näin, joten täytyy kokeilemalla kokeilla, mikä käy ja mikä sopii. Laukkuja on paljon helpompi ja mukavampi ostella. Ja levyjä.

Tuli viikonloppuna katsottua teeveetäkin sen verran, että katsoin Vaimot vaihtoon (uusinta) ja Pikku julmurit (Nanny 911). Ei hyvää päivää! Ekassa puhuttiin "käytöshäiriöisestä lapsesta" ja toisessa muuten vaan oli "vilkkaita" lapsia. Noin niinkuin lyhyesti ja ytimekkäästi sanoen. Alkaa taas kihistä, kun vain ajattelenkin / muistelen näitä ohjelmia, mutta lähinnä tuli niitä perheitä katsoessa mieleen, että entäs ne vanhemmat! Johtuisikohan se lasten käytös ollenkaan vanhemmista? Etelä-Suomalaisen perheen siivousintoilukin näytti minun mielestä aika järjettömälle touhulle. Onhan se hyvä, että lapsiperheessäkin on puhdasta, mutta liika jynssääminen on liikaa! Keskittyisi senkin ajan lasten kanssa leikkimiseen ja ulkoiluun, eikä hinkkaisi hullun kiilto silmissä pölyttömiä pintoja. Isä vielä toinen samanlainen rikkaimurinheiluttaja. Ei kerpele! sanon minä. Jos ei kuria pidetä eikä rajoja anneta ja näytetä lapsille, niin onko ihme, jos oma rakas jälkikasvu hyppii jossain vaiheessa silmille? Ja kun sille ei tehdä toppia, vaan lässytetään jonninjoutavia, niin soppa on valmis.

On ihana huomata, miten jotkut vanhemmat ovat vanhempia ja jotka ovat tehneet selväksi, missä menee rajat ja mitä saa tehdä, mitä ei. Ja olen edelleen sitä mieltä, että pieni luunappi ja tukistus auttaa paremmin, kuin lässyttely ja/tai komeroon (tai omaan huoneeseen) vienti. Toki puhuminen olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta tiedän, että ei se aina auta. Ei tehonnut ainakaan minuun. Opin kantapään kautta ja joskus luunapilla, mutta opinpa kuitenkin ja tottelin. Ja joka väittää, että ne kaksi apukeinoa ovat lapsen pahoinpitelyä, ei tiedä pahoinpitelystä mitään.

Jos meillä olisi lapsi, niin aivan varmasti...