Kannatti eilen valvoa ja jännittää Suomi-Venäjä peli, kun ei siinä käynytkään vanhanaikaisesti. Kyllä se Niittymäki on loistava! On toki ne muutkin pelaajat. En ole koskaan kannattanut mitään SM-tason joukkueita, en edes Tapparaa tai Ilvestä, mutta Suomen peleissä on se jokin. Sunnuntaista tulee jännä kun vastassa on Ruotsi. Ahistaa jo valmiiksi.

Kurlauksesta sen verran, että en oikein tajunnut sitä pelinkulkua. Jos kerta 8 päätä oli pakko pelata, miksi se peli muka ratkesi jo 6. pään jälkeen? Entä jos Suomi olisi petrannut päissä 7 ja 8 ja Kanada pelannut nollia? Olisihan siinä ollut vielä suomalaisilla mahdollisuus? Mutta kuten sanottu, en tiedä säännöistä tarpeeksi. Eikä se hopea ole ollenkaan huono mitali, kun sen häviää noin hyvälle joukkueelle, kuin Kanada oli.

Kahta en vaihda: kunnon laskiaispullaa ja Vimiä

Tämä päivä on mennyt aikalailla siivoillessa ja nautiskellessa lauantaipäivästä, kun aamuiselta kauppareissultakin selvittiin hengissä. Meinasi tulla pari kertaa tilanne, jossa olisi testattu turvatyynyjen toimivuus. Ensimmäisessä risteyksessä joku hätähousuäijä tuli väkisin oikealta ja kolmion takaa, mutta annettiin sille pari sekuntia mennä alta pois. Hei vaan sullekin!

Hetkeä myöhemmin yhdessä valoristeyksessä ajettiin vihreillä suoraan, kun oikealta kääntyä posautti meidän eteen joku papparainen, mumetsu kyydissään. Siinä sitä oltaisiin oltu, jos oltaisiin törmätty. Jos ei muuta, niin kaksi sydänkohtauksen saanutta vanhusta olisi ehkä ollut viereisessä autossa. Vaarallisia auton ratissa tuommoiset hätähousut ja sokeat!