Mihin nämä päivät katoaa? Ihan niin kuin olisin itse ollut sairaslomalla, vaikka se on mies, joka on potenut. Olen muuten vaan ollut pinna kireällä ja hengessä mukana kärsien itse kuukauden kohokohdasta. En ole ehtinyt lukemaan blogejakaan, kun olen kärvistellyt kipujen kanssa tai muuten vaan haahuillut kotona. Huomenna on pakko käydä kaupungilla asioilla.

Olen jatkanut yllättäen työnhakua ja laittanut taas kaksi avointa hakemusta menemään. En tykkää tyrkyttää, mutta kun ei tarjota töitä, niin pakkohan niitä on kysellä. Tulee välillä aika epätoivoinen olo, että näinkö tässä kävi? Kotiseudulla ei ollut eikä ole yhtään tämän paremmin oman alan töitä, enkä kyllä vakavasti sinne paluuta edes harkitse. En, vaikka ne talotkin siellä myydään pilkkahintaan näihin etelän hintoihin verrattuna. Ei ole ihme, että päätä kiertää vanne, joka kiristää ja ahistaa. Paremmille ajoille olisi taas tilaus.

Valion rasvattomat 1½ litran maitopurkit sentään aukeavat nyt ilman repimistä. Kiitos.