On se nyt kumma homma, ettei sitä pyörää anneta olla siinä paikassa, minne sen on jo kerran laittanut! Toissa kesästä asti miehen ja minun pyörät olivat vieretysten pyörävarastossa, niin kuin pariskunta konsanaan. Huoltoreissulle kun omani vein, "luovutin" näköjään paikkani. No, ei siinä mitään.

Laitoin sen tulopäivänä eli maanantaina toiselle seinustalle. Eilen lähtiessäni pyöräilemään, olikin pyöräni nostettu yllättäen vastapäiselle telineelle (telineessä kumminkin - ihme!). Ei siinä mitään, mitä nyt vähän aikaa mutisin mielessäni, että on se nyt kumma homma, että nykyään pyöräpaikatkin on varattuja, vaikkei niissä mitään merkintöjä ole. Ja sitä tilaa olisi ilman, että tarvitsee siirrellä toisten pyöriä pitkin poikin. Palatessani laitoin sen takaisin sille määrättyyn paikkaan (jokuhan sen oli päättänyt, että tämän paikka on tässä, eikä hänen armaansa paikalla).

Entäs sitten tänä aamuna. Se oli taas siirretty pykälää edemmäs ja miesten pyörä oli laitettu tilalle! Voi helvetin 16! en paremmin sano. Vielä joku kerta se pyörä on viety kokonaan pois, jos se jotakuta noin paljon häiritsee! Tekisi mieli niin paljon kirota ja naputtaa kaikki mieleentuleva, mutta huokaan syvään ja yritän laskea kymmeneen.

Nyt laitoin omani vielä kolmanteen nurkkaan; ans kattoo ny, ketä se tänä päivänä häiritsee ja mistä löydän sen huomenna - jos löydän. Ketä kiinnostaa siirrellä toisten pyöriä? Silloin, kun toin pyörän huollosta ja näin, että vanha paikka on mennyt, ei käynyt mielessäkään, että heivaanpa tuon fillarin hevon hiiteen tuosta. No, ei kai kaupungissa, jossa rivitalon pihalta varastetaan puutarhakalusteita (lehdestä luin) voi oikein odottaakaan muuta. Toisten omaisuudesta viis!

Nyt tuli pyöräiltyä vähän pitempi lenkki ja sen kyllä huomaa. Meinasi usko ja kunto loppua kesken matkaa, mutta niin sitä vain pääsin kotiin asti. Ajattelin, että linkkariin ne tuskin pyörää ottaa kyytiin ja sinni ei antanut periksi soittaa miehelle tuu hakemaan minut pois täältä. Niin ja pyörä. Jos ei tässä jalat kiinteydy, niin on kumma homma, koska jaloissa tuo polkeminen ainakin tuntuu.

Piti käydä vartavasten ostamassa tietynlainen kortti ulkomaille. Otti vähän päähän lukea niitä ohjeistuksia, minkälaisen kortin arvon Neiti vastaanottaja hyväksyy; muita ei kuulemma rekisteröi (Postcrossingiin). Ymmärrän kyllä, että jotain pientä rajoitusta ja vinkkiä lähettäjille voi laittaa, mutta jos kielletään suurin piirtein kaikki, paitsi kahdenlaiset kortit, niin aika työtä ja tuskaa aiheuttaa. Teki mieli olla ilkeä tekstissä, mutta mitäpä se hyödyttää. Puran kiukkuni nyt tähän. Purin jo.

Lisätty taas uudet neljä korttia. Onhan ne vähän huonotasosia, mutta pääasia niistä kai tulee muillekin ilmi, kuin minulle. Ja tuossa ne ovat vähän niin kuin kaikki yhdessä koossa.

Pisara käsivarressa
Vettä, hikeä vaiko
kyyneleitä?