Näinä päivinä, jolloin herään valmiina päänsärkyyn, olen vaan onnellinen, etten tarvitse lähteä mihinkään. Saan kärvistellä rauhassa aikani ja odottaa "normaalia" olotilaa. Tänään juili heti aamusta takatukan alta, että pahaa teki. Siinä sitten vääntelin ja kääntelin niskoja ja jahkaillessa, otanko pillerin, se alkoi pikkuhiljaa mennä ohi. Nyt sain jo perunat kuorittua ja kohta kärtsään jauhelihan. Juhlapäivän kunniaksi luvassa siis jauhelihakeittoa. [Hiljainen jee!]

Olen tässä muutaman viikon jo pähkäillyt, mitä teen tämän kellarin suhteen. En ole sulkemassa, saati muuttamassa, täällä on ihan hyvä olla. Mutta sitä olen miettinyt, kannattaisiko minun kertoa tästä paikasta yhdellekään kaverille? Mitä siitä hyötyisin tai olisiko siitä paremminkin haittaa? Sitä ei voi tietää, ellen kerro. Siinähän se ongelma just on.

Tiedän, että ainakin yksi kaveri pitää omaa blogia, kertoi siitä itse tässä taannoin ja ehdotin lisäämään sen blogilistalle. Mainitsin, että minulla on oma soppini, mutta jätin vielä kertomatta suoraa osoitetta. Jos hän löytää, ei siinä mitään (kunhan ei kovin huutele tuttavallisesti hän). Muutaman muun kaverin kohdalla mietin myös, että kerronko vai enkö kerro.

Jotenkin on ajatus, että aivan sama, mutta toisaalta; täältä he lukisivat sujuvammin, mitä kuuluu ja missä mennään. Eri asia on se, että kiinnostaako heitä edes oikeasti minun / meidän kuulumiset, saati blögit. Ymmärrän, että kaikille nämä ei ole yhtä tärkeitä ja antoisia paikkoja, kuin minulle.

Sitten on vielä yksi kaveri, jonka kanssa kirjoitellaan kirjeitä ja sähköposteja. Vaikka kuinka ollaan vuosikaudet pidetty yhteyttä ja kirjoiteltu oikeastaan kaikesta mahdollisesta, on nämä blogit vielä käsittelemättä. Aika uusi aihe ja asiahan nämä on, mutta harkinnan varainen. Joka kerta on pienestä kiinni, etten kysy ja ota "puheeksi", mutta tähän asti olen päässyt sen ajatuksen yli. Ehkä vielä tulee sekin päivä, että otan sen riskin ja kerron. Voinhan yllättyä vaikka iloisesti (optimisti minussa yrittää nostaa joskus päätään).

Täytyy miettiä ja harkita. Tehtyä ei kuitenkaan saa enää sitten tekemättömäksi. Nyt voin vielä kaikessa rauhassa naputella näitä juttuja, kun kukaan heistä ei tiedä. Jos tietääkin, ei tunnusta.

Jos tunnustat, tee se mielellään sähköpostiin.