Aamun usvailut alkaa pikkuhiljaa vähenemään. Selkenee taivas ja pää. Hokasin tässä aamutuimaan, että nythän on mennyt jo muutama päivä ilman minkäänlaisia herkkuja. Hyvä minä! Se kyllä johtuu vaan siitä, että kaapeissa ei ole enää, mitä syödä ja siitäkös sain innostuksen, että en kyllä kauppaankaan lähde. Se voip olla surmanloukku se. Päätin ihan oikeasti, että nyt voisi taas vähän säännöstellä, mitä syö. Lähinnä nyt tarkoitan makeapuolta. Se vaan on niin viheliäistä, kun on tämmönen herkkutatti, että tykkää kaikesta nannasta, eikä aina jaksa sanoa eikiitos. Ruokakin maistuu, en siinä kohtaa pahemmin nirsoile. Yhtenä iltana totesinkin, että on ne - nukkuminen ja syöminen - vaan niin mukavaa puuhaa, että!

Eilinen oli tosi hyvä postipäivä, on taas lukemista pitkälle viikonloppuun, kunhan en ahnehdi liikaa. Ja tuskin, koska oman osansa vie tämä netti. Välillä tuntuu, että voisin laukoa lauseen "hei, olen Tinka, olen nettiriippuvainen", mutta en lauo, koska tiedän, että ei tämä minun surffailuni sitä pahimmasta päästä ole. Enimmäkseen sitäpaitsi surffailen omia kirjanmerkkejäni läpi ja luen paljon blogeja, myös siinä toivossa, että löydän uusia hyviä kirjoituksia. Nyt vaan tätä aikaa taas on ja haluan käyttää sen hyvin. Kyllähän tässä touhuaa samalla paljon muutakin; nytkin pyykkiruljanssi menossa.

Eilen tuli
Hyvä Terveys-lehden -tarjouskuponki ja pähkäilin muutaman tovin, mitä teen. Yleensä olen heittänyt ne pois, mutta nyt (askelmittarin toivossa) ajattelin tilata sen kokeeksi. Jospa siitä saisi uutta puhtia muutenkin. Nettiversiokin on olemassa, mutta luen lehdet mieluummin lehtinä.

Yölliset ahertajat

Tuli taas aamuyön tunteina mieleen sellanenkin, että mikä mahtaa olla jännin ja vaarallisin ammatti? Lehdenjakaja. Sehän joutuu (yleensä) yksin tuolla yöllä kulkemaan joko autolla tai pyörällä (vai kulkeeko joku vielä jollain muulla menopelillä?) ja menemään mitä hämäräperäisimpiin lähiöihin ja kolkkoihin kerrostaloihin, mistä ei koskaan tiedä, mitä on vastassa. Nykyisin ei ole niin suurta eroa, onko viikonlopun aamu vai arkiaamu vastassa, aina on mahdollista törmätä kaikenmaailman hörhöihin ja varkaisiin ym. Luulisi pelottavan, mutta eihän siihen hommaan kovin moni pystykään tai ei edes ala. Kunnioitettava ammatti! Kukapa muukaan sen lehden aamulla luukusta toisi, ellei jakaja. Kiitos!

Mainoksia - kyllä kiitos!

Se on ehkä tullut selväksi, että tykkään lukea. Kirjoja, lehtiä, blogeja, kirjeitä, mainoksia.. melkein mitä vaan. Meille saa siis tulla myös mainoksia. Kierrätän kaiken mahdollisen ja melkein mahdottoman, niin en näe mitään syytä, miksi niistä kieltäytyä. Silloin kun tähän muutimme ja kävimme katsomassa tätä asuntoa, kaappasin talteen sen mainosläjän, mitä tänne oli ehtinyt tulla. Minusta oli kiva tutustua tamperelaisiin lehtiin ja näki aika helpolla, mitä kauppoja ja tapahtumia täällä on ja mitä tapahtuu lähellä. Ihan heti ei päässyt lukemaan paikallista sanomalehteä, joten kaupunkilehdet toimittivat hyvin sitä virkaa. Vieläkin keskiviikko ja lauantai on kivoja päiviä myös siitä syystä, kun tietää, että ainakin tulee mainoksia, ellei muuta.

Posti tuli ja nyt tuli taas lisää luettavaa.
Tuulilasi on tullut jo muutaman kerran lahjalehtenä jostain kummasta syystä. Mikäpä siinä, hyvä lehtihän se tavallaan on ja siitä riittää lukemista meille molemmille. Miestä ei kuulemma Kodin kuvalehti niin kiinnosta. Nyt voisi keittää kahvia ja asettua sohvan nurkkaan lukemaan.