Aamun
usvailut alkaa pikkuhiljaa vähenemään. Selkenee taivas ja pää. Hokasin
tässä aamutuimaan, että nythän on mennyt jo muutama päivä ilman
minkäänlaisia herkkuja. Hyvä minä! Se kyllä johtuu vaan siitä, että
kaapeissa ei ole enää, mitä syödä ja siitäkös sain innostuksen, että en
kyllä kauppaankaan lähde. Se voip olla surmanloukku se. Päätin ihan
oikeasti, että nyt voisi taas vähän säännöstellä, mitä syö. Lähinnä nyt
tarkoitan makeapuolta. Se vaan on niin viheliäistä, kun on tämmönen
herkkutatti, että tykkää kaikesta nannasta, eikä aina jaksa sanoa
eikiitos. Ruokakin maistuu, en siinä kohtaa pahemmin nirsoile. Yhtenä
iltana totesinkin, että on ne - nukkuminen ja syöminen - vaan niin
mukavaa puuhaa, että!
Eilinen oli tosi hyvä postipäivä, on taas lukemista pitkälle
viikonloppuun, kunhan en ahnehdi liikaa. Ja tuskin, koska oman osansa
vie tämä netti. Välillä tuntuu, että voisin laukoa lauseen "hei, olen Tinka, olen nettiriippuvainen",
mutta en lauo, koska tiedän, että ei tämä minun surffailuni sitä
pahimmasta päästä ole. Enimmäkseen sitäpaitsi surffailen omia
kirjanmerkkejäni läpi ja luen paljon blogeja, myös siinä toivossa, että
löydän uusia hyviä kirjoituksia. Nyt vaan tätä aikaa taas on ja haluan käyttää sen hyvin. Kyllähän tässä touhuaa samalla paljon muutakin; nytkin pyykkiruljanssi menossa.
Eilen tuli Hyvä Terveys-lehden
-tarjouskuponki ja pähkäilin muutaman tovin, mitä teen. Yleensä olen
heittänyt ne pois, mutta nyt (askelmittarin toivossa) ajattelin tilata
sen kokeeksi. Jospa siitä saisi uutta puhtia muutenkin. Nettiversiokin
on olemassa, mutta luen lehdet mieluummin lehtinä.
Yölliset ahertajat
Tuli taas aamuyön tunteina mieleen sellanenkin, että mikä mahtaa olla
jännin ja vaarallisin ammatti? Lehdenjakaja. Sehän joutuu (yleensä)
yksin tuolla yöllä kulkemaan joko autolla tai pyörällä (vai kulkeeko
joku vielä jollain muulla menopelillä?) ja menemään mitä
hämäräperäisimpiin lähiöihin ja kolkkoihin kerrostaloihin, mistä ei
koskaan tiedä, mitä on vastassa. Nykyisin ei ole niin suurta eroa, onko
viikonlopun aamu vai arkiaamu vastassa, aina on mahdollista törmätä
kaikenmaailman hörhöihin ja varkaisiin ym. Luulisi pelottavan, mutta
eihän siihen hommaan kovin moni pystykään tai ei edes ala.
Kunnioitettava ammatti! Kukapa muukaan sen lehden aamulla luukusta
toisi, ellei jakaja. Kiitos!
Mainoksia - kyllä kiitos!
Se on ehkä tullut selväksi, että tykkään lukea. Kirjoja, lehtiä, blogeja, kirjeitä, mainoksia.. melkein mitä vaan. Meille saa siis
tulla myös mainoksia. Kierrätän kaiken mahdollisen ja melkein
mahdottoman, niin en näe mitään syytä, miksi niistä kieltäytyä. Silloin
kun tähän muutimme ja kävimme katsomassa tätä asuntoa, kaappasin
talteen sen mainosläjän, mitä tänne oli ehtinyt tulla. Minusta oli kiva
tutustua tamperelaisiin lehtiin ja näki aika helpolla, mitä kauppoja ja
tapahtumia täällä on ja mitä tapahtuu lähellä. Ihan heti ei päässyt
lukemaan paikallista sanomalehteä, joten kaupunkilehdet toimittivat
hyvin sitä virkaa. Vieläkin keskiviikko ja lauantai on kivoja päiviä
myös siitä syystä, kun tietää, että ainakin tulee mainoksia, ellei
muuta.
Posti tuli ja nyt tuli taas lisää luettavaa. Tuulilasi
on tullut jo muutaman kerran lahjalehtenä jostain kummasta syystä.
Mikäpä siinä, hyvä lehtihän se tavallaan on ja siitä riittää lukemista
meille molemmille. Miestä ei kuulemma Kodin kuvalehti niin kiinnosta. Nyt voisi keittää kahvia ja asettua sohvan nurkkaan lukemaan.
perjantai, 30. syyskuu 2005
Kommentit